MDR1-geeni (multidrug resistance gene) koodaa P-glykoproteiinia, jonka pääasiallinen tehtävä on suojella koiraa potentiaalisesti myrkyllisiltä vierasaineilta vähentämällä niiden imeytymistä suolesta ja lisäämällä niiden eritystä sappeen ja virtsaan. P-glykoproteiini rajoittaa veri-aivoesteessä lääkeaineiden ja ksenobioottien pääsyä keskushermostoon. Koirilla, joilta P-glykoproteiini puuttuu, lääkeaine pääsee välittymään veri-aivoesteen lävitse keskushermostoon, ja saattaa aiheuttaa kuolemaan johtavan neurotoksisen reaktion.

Mutaatio MDR1-geenissä on todettu aiheuttavan yliherkkyyden ainakin seuraavia lääkeaineita kohtaan: aktinomysiini D/daktinomysiini, asepromatsiini, butorfanoli, doksorubisiini, doramektiini, dosetakseli, emopepsidi, eprinomektiini, erytromysiini, ivermektiini, loperamidi, milbemysiini, moksidektiini, ondansetroni, paklitakseli, selamektiini, vinblastiini, vinkristiini ja vinorelbiini.

MDR1-geenimutaation voi testata geenitestillä koiran poskisolu- tai verinäytteestä. Se periytyy autosomaalisesti resessiivisenä, eli yksilö voi olla geenimutaation osalta joko terve, kantaja tai sairas.

Geneettisesti sairaiden koirien tulee välttää kaikkia yllä mainittuja lääkeaineita. Koirilla, joilla on yksi kopio MDR1-mutaatiosta (kantaja, heterotsygootti, genomissa normaali alleeli ja virheellinen alleeli), esiintyy osittain samoja oireita tiettyjen lääkeaineiden yhteydessä kuin sairailla, mutta haittavaikutuksiin vaadittava annos on suurempi. MDR1-geenimutaatiota kantavilla yksilöillä lääkehoidon tehossa ja turvallisuudessa on siis eroja verrattuna normaaleihin yksilöihin. Vain geneettisesti terveille koirille voidaan käyttää yllä mainitun lääkelistan lääkkeitä turvallisesti.