Sheltti kuuluu PEVISAan silmien, lonkkien ja kyynärien osalta, joten jokaisen rekisteröidyn pentueen vanhempien tulee olla virallisesti silmäpeilattuja sekä lonkka- ja kyynärkuvattuja. Silmätarkastuslausunto ei saa olla vanhempi kuin 24kk. Alle vuoden ikäisenä tehty silmätarkastuslausunto on voimassa 12kk.

Sheltin silmät tulisi tarkastaa sekä pentuna että aikuisena. Pentuiässä voidaan todeta, sairastaako pentu CEA:n lievintä muotoa eli CRD:tä, joka saattaa peittyä koiran tultua vanhemmaksi. Toisaalta pennulla saattaa olla CEA:n vaikeampi aste eli coloboma, mikä voi tulla näkyviin vasta kun koira on hieman vanhempi. Sopivat tarkastusiät ovat esim. 6 viikkoa ja 1 vuosi. PRA ilmenee koiralla usein vasta vanhemmalla iällä, joten kaikki koirat on hyvä silmätarkastuttaa uudelleen yli 6-vuotiaina. CEA:n suhteen on olemmassa geenitesti, jolla voidaan selvittää, periyttääkö koira CEA-sairautta. PRA:sta on löydetty kaksi geenimutaatiota CNGA1 ja BBS2. Näihin on olemassa geenitestit, joista vain CNGA1 merkitään jalostustietokantaan. Vuosina 2013–2022 tutkituista koirista keskimääräisesti silmäterveitä oli 76,6 %.

Lonkkatilanne shelteillä on suhteellisen hyvä, vuosina 2013–2022 kuvatuista koirista 78,7 %:lla oli A tai B-lonkat. Shelttien kyynärnivelten tilanne on pysynyt ennallaan viime vuosina. Vuosina 2013–2022 kuvatuista koirista 94,1 % on saanut lausunnon ei muutoksia, terve kyynärnivel. Sheltille tyypillisenä sairautena voidaan pitää ”kinnervikaa” (akillesjänteen luksaatio). Se, miten kinnervika periytyy, ei ole vielä selvillä. Uskotaan, että alttius ja rakenneheikkous periytyvät. Kinnervikaa hoidetaan konservatiivisesti tukisiteellä ja levolla tai leikkaushoidolla.

Shelteillä on yleistyneet myös sappirakon mukoseele sekä muut sappeen liittyvät toimintahäiriöt. Sappirakon mukoosele on sairaus, jossa sappirakkoon kertyy tiivistynyttä sappea. Ultraäänitutkimuksessa hyperkaikuista sakkaa pidetään sivulöydöksenä, mutta mikäli sakka ei liiku koiran asentoa vaihdettaessa, vaan säilyy liikkumattomana, on kyseessä merkityksellinen löytö. Mukoseele voi oireilla monella tapaa tai esiintyä lähes oireettomana. Tyypillisiä oireita ovat vatsakipu, vetämättömyys, oksentelu, huono ruokahalu, ripuli, huulten lipominen, röyhtäily, haluttomuus liikkua, kipukohtaukset, keltaisuus tai yleisvoinnin yhtäkkinen romahtaminen. Useiden tutkimusten mukaan shetlanninlammaskoirilla on suurentunut riski sairastua sappirakon mukoseeleen tai muihin sapen toimintahäiriöihin. Näistä sairauksista tiedetään vasta vähän eikä periytymismekanismeja tunneta. Shetlanninlammaskoirat ry pyrkii jatkuvasti keräämään lisätietoa sairaudesta ja edistämään sen eteen tehtävää tutkimustyötä.

Kun etsit itsellesi sopivaa pentua, kysy kasvattajalta vanhempien ja lähisuvun terveystietoja!